JOULUN TUNTUA

Pimeän vuodenajan pelastus on vähitellen alkava joulun odotus. Ihan pikkuisen otin tänä vuonna varaslähtöä kaamosta taltuttamaan ja ripustin yksinkertaisen valkoisen tähden ikkunaan valoa tuomaan jo marraskuun alkupuolella. Pimeää vastaan taistelu on mielestäni sallittu ihan kaikin keinoin, eikä paperitähti sentään niin jouluinen vielä ollut. Muilta osin joulukoristeiden etsiminen ja esille laittaminen sen sijaan alkoi vasta viime viikonloppuna ensimmäisenä adventtina. 

 



Joulukukista suosikkini on ehdottomasti valkoinen hyasintti. Ne ovat mielestäni kaikista kauneimmillaan ihan nupullaan, enkä oikeastaan edes tahtoisi niiden avautuvan. Tuoksu on huumaava ja tuo niin paljon muistoja ja joulun tuntua, mutta ulkonäöltään hyasintit vähän repsahtavat kun kukat venyvät täyteen mittaansa ja avautuvat.
Kaunis ja superyksinkertainen asetelma hyasinteista tulee TineK:n marokkolaiskulhossa. Siihen ei enää ylimääräisiä koristeita ja muuta rekvisiittaa mielestäni kaivata. TineK:n kaunis tuoksukynttilä sopii kivasti yksinkertaiseen asetelmaan Nur -tarjottimen päälle, jonka onnekkaasti voitin Oblik -blogista jokin aika sitten.

Adventtikynttilöinä toimivat tänä jouluna Iittalan Pinot. Ne ovat harmi kyllä poistuneet jo valikoimista, mutta niitä olen onnistunut löytämään alelaareista ja kirppiksiltä tosi edulliseen hintaan. Ovat kauniit ihan pelkästään pinottuinakin, siitähän tuo nimikin.

Muut joulukoristeet odottelevat vielä esille laittamista. Tässä vaiheessa arsenaali kauniita kynttilöitä, muutama joulukukka ja parit jouluvalot riittävät hyvin. Keittiön pöydällä pönöttää lasivaasissa piskuinen kuusi, jonka juurineen nappasin mukaani mökkirannasta. Siitä kuvan löydät instagramista. Pikkuhiljaa tulee hyvä. Edelleen toitotan sitä, että joulu tulee fiilistellen askel kerrallaan. Kaiken ei tarvitse olla valmista kertarysäyksellä, kun oikeasti ihan parasta on se kaikki leppoisasti tapahtuva jouluun valmistautuminen. Tämä alleviivattuna itselleni muistiin.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

PEDATTU SÄNKY AVAIN ONNEEN?

Keskisuomalainen kirjoitti eilen että sänkynsä petaavat ihmiset tuntevat itsensä onnellisiksi. Ehkä hiukan kärjistetty ja suoraviivaistettu lausahdus, mutta mielestäni siinä on kyllä vinha perä. Joskin omalta osaltani toivon ettei sängyn petaamattomuus kuitenkaan automaattisesti tarkoita ettei siitä huolimatta voisi olla onnellinen. Meillä kun sängyt pedataan pääasiassa vain viikonloppuisin, jos silloinkaan.
Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa, ja täytyy tunnustaa että aamulla kun alakertaan lähtee, yläkertaan usein seuraavan kerran palaa vasta illalla nukkumaan mennessä. Eipä siis paljon petaamaton sänky silmiä särje.

Ymmärrän kyllä tuon pedatun sängyn onnellisuutta tuovan vaikutuksen. Itselleni on tärkeää että koti on pääosin järjestyksessä, tavarat paikoillaan ja pahimmat sotkut siivottu pois. Tavararöykkiöt, paperipinot ja muu epäjärjestys tuo omalla kohdallani kaaoksen helposti myös ajatuksiin. Ympäristössä joka on miellyttävä silmälle, myös ajatus tuntuu kulkevan esteettömämmin. 

Pimeänä vuodenaikana onnellisuutta ja iloa lisäävät (sen pedatun sängyn lisäksi) pienet asiat kuten kynttilät tai kukat. Joulukukkien sesonki on jo alkanut ja johan muutama ihana sipulikukka on minunkin pitänyt hankkia. 

Alla vielä kuva eräästä onnea tuovasta. Huonoinkin tuuli kääntyy kun tämä nappisilmä tulee kainaloon pyytämään rapsutuksia tai tuo palloa kutsuen leikkimään. 

Ihanaa sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia!

DESENION JULISTEET OSANA SISUSTUSTA

Kaupallinen yhteistyö: Desenio

Tv-huoneemme on jäänyt hiukan paitsioon  niin käytön kuin sisustuksen viimeistelynkin osalta. Tv:tä tulee katsottua yhä vähemmän sekä arjen kiireiden että mm. Netflix-tarjonnan takia. Ilokseni pääsin kuitenkin tekemään yhteistyötä Desenion kanssa ja sen myötä tv-huoneenkin sisustus tuli viimeistellymmäksi.

Desenio on ruotsalainen 2010 perustettu yritys, joka toimittaa ihania sisustusjulisteita, printtejä ja kehyksiä kaikkiin Pohjoismaihin. Valikoima on tosi iso ja minulle iski ainakin melkoinen valinnan vaikeus poimia ihanimpia julisteita tuosta joukosta. Desenion valikoimasta olisin voinut ottaa kotiini melkeinpä mitä vain.

Tv-huoneemme värimaailma on musta-valko-harmaa, ja samalla linjalla päätin jatkaa julisteidenkin osalta. Ehdoton suosikkini Desenion julisteista on Kate Moss, Life is a joke. Tuossa julisteessa on juuri sopivasti huumoria ja asennetta. Sen pariksi valitsin yksinkertaisen tekstitaulun jossa on mielestäni oivallinen sanoma. Ajatuksissamme luomme maailmamme.

Ikuisena heppatyttönä en voinut vastustaa tätä hevosjulistetta. Juliste on menossa nuoremman tyttären huoneeseen, mutta jätin sen ensin hetkeksi tuohon portaikkoon meitä muitakin ilahduttamaan. Aika passelisti se siihenkin kyllä sopii! Tosi usein tulee iltaisin polteltua kynttilää tuossa lipaston päällä ja juliste näyttää tosi kauniilta ja kokonaisuus on muutenkin tunnelmallinen illan hämärässä.

Hevos- ja muillekin eläinystäville Deseniolta löytyy tosi laaja valikoima ihania eläinaiheisia julisteita ja tauluja. Tykkään kovasti myös siitä, että verkkokaupan sivustolla on helppo navigoida ja tuotteet on kategorioitu loogisesti siten että etsimänsä tyylin tai kuvan löytää helposti. Itse olen monesti muissa verkkokaupoissa kokenut tuskaa etsiessäni jotakin tiettyä printtiä tai kuva-aihetta ja aiemmin julisteostokset ovatkin sen takia jääneet tekemättä.

 Erilaisilla julisteilla ja printeillä saa kyllä tosi helposti muutettua sisustuksen ilmettä ja tyyliä. "Oikea" taide on toki asia erikseen ja sitä arvostan myös, mutta mielestäni julisteet ovat ihan kelpo tapa saada sisustusta viimeisteltyä.

Nyt on tv-huoneessa mukavan rento mutta kuitenkin viimeistelty ilme. Minä tykkään tv-huoneen tyylistä nyt paljon enemmän, mitäs mieltä te olette?

Sunnuntaiterveisin,
-Liina


Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa

Hei kesä!

Jokohan olisi aika rikkoa tämä blogihiljaisuus? Blogiloma, suunnittelematon sellainen, venyi kovin pitkäksi. Toisaalta, eipä tässä ole ihmeitä tapahtunut, sisustuksen rintamalla etenkään. Kesä on mennyt nopeasti, niinhän se aina tekee. Vaikka tuntuu ettei tässä mitään ihmeellistä ole tehty, niin onhan kesään yhtä jos toistakin mukavaa mahtunut. Tässä muutamia välähdyksiä meidän kesästä:

Kesällä urheilin paljon. Niin paljon itse asiassa, että loman jälkeen olen kärsinyt viheliäisestä rasitusvammasta, jota on jouduttu hoitamaan mm. kortisonipiikeillä, fysioterapeutin käsittelyllä ja sillä kaikista ärsyttävimmällä tavalla, levolla.

Siskon kanssa käytiin juoksemassa mm. Tornimäen laskettelurinteessä pientä mäkitreeniä. I-han ka-ma-laa! Suurin osa lomalenkeistä juostiin mökkimme lähimaastossa risteilevillä luontopoluilla.  Mökkimme lähellä on myös ihana pururata, jossa juoksureitti kulkee pitkospuita pitkin suon läpi. Mieli lepäsi noissa maisemissa.

Ihan loman alkajaisiksi juostiin Vierumäki Trail, josta oman jutunkin kirjoitin. Se löytyy täältä. Loman päätteeksi, töiden jo alettua, juoksin myös ensimmäisen "virallisen" Cooperin testinkin. Sinnittelin 12 minuutissa 2600 metriä. Eniten harmittaa se, että laskin min/km vauhdin väärin. Tavoitteeni oli 2700 metriä eikä se tietenkään tuolla vauhdilla täyttynyt. En kyllä tiedä olisinko tuohon tavoitteeseen pystynyt vaikka laskuvirhettä ei olisikaan tullut. Aika koville nimittäin tuo 2600 metriäkin otti. Kokeilkaapa huviksenne jos ette ole Cooperia ennen juosseet.

Lomalla lapset saivat myös omat puput. Nipsu ja Hattivatti viettivät heinäkuun mökillämme. Loman jälkeen puput siirtyivät vanhemmilleni ja talveksi majoittuvat hevostalliin, josta ne meille kesäksi tulivatkin. Ensi kesänä pupsit toivottavasti taas meidän mökille lapsien iloksi saapuvat.  Alma oli kaneista superkiinnostunut mutta käsittämättömän kiltisti niiden kanssa oli. Mitä nyt välillä yritti vähän turhan innokkaasti leikkiin pupuja saada mukaan...

Alkulomalla satoi. Paljon. Oikeastaan sadetta riitti pitkin lomaa vähän liikaakin. Yritettiin kuitenkin olla liikoja välittämättä ja käytiin useamman kerran sienimetsällä. Ja niillä juoksulenkeillä. Niitä pikku sateet eivät nimittäin haitanneet. Lapsetkin sain välillä metsään mukaan suostuteltua. Ja anopin, jolle olen ikikiitollinen kun muutaman sienipaikan minulle on paljastanut.

Sateista huolimatta lapset (ja aikuisetkin) pääsivät vesileikkejä harrastamaan. "Sup-lautana" toimi aito 80-luvun purjelauta. Ihan ei ole yhtä vakaa kuin oikeat sup-laudat, mutta kehittääpä tasapainoa ja keskivartalon lihaksia ainakin kunnolla jos sillä seisaaltaan tasapainoilee, heh.

Alkulomasta matkasimme myös Suomenlahden yli tuttavaperheen kanssa. Vietimme Pärnussa neljä yötä ja tuo reissu oli tosi onnistunut! Vuokrasimme talon Airbnb'n kautta ja saimme tosi kivan majoituksen edullisesti. Talossa oli oma pieni piha, ja patio, jolla grillasimme käytännössä joka ilta!

Vaikka säät vähän kehnot lomalla olivatkin, välillä sentään lämmintä ja aurinkoa riitti. Veneilimme Puulalla ja Saimaalla. Puulan retket olivat lähinnä mökiltä kirkonkylälle kauppaan tai jäätelölle, mutta Saimaalla vietimme pari yötäkin. Ensimmäisen yön veneessä (minä, lapset ja Alma) ja teltassa (mies) ja toisen aavistuksen mukavammin hotellissa Lappeenrannassa. Veneemme ei ole mikään retkivene, vaan ennemminkin päiväretkeilyyn suunniteltu, mutta yhden yön reissun silläkin hyvin pärjää.

Ihan paras kesäsatama löytyy mielestäni Puumalasta, jossa tämäkin selfie Alman kanssa on otettu. Puumala on mielestäni ainoa "oikea" kesä- ja mökkipaikkakunta. Ehkäpä tässä pientä "kotiseuturakkautta" on, Puumalassa sijaitsi vanhempieni mökki ja veneilimme perheen kanssa noilla seuduilla paljon ennen mökin hankkimistakin. 

Kesäreissu Lappeenrantaan on jo perinteeksi muodostunut. Asuin siellä mieheni kanssa ennen lapsia ja kaupunki on siten tuttu ja rakas.

Veneilyn parasta antia ovat usein upeat maisemat ja auringonlaskut. Näitä muistoja ja kuvia on hyvä syyshämärässä ja talviaikaan muistella ja katsella.

Lomajuttuihin kuului luonnollisestikin myös rennot ja hitaat laituriaamiaiset. Lomalla ei hoppuiltu, aamiainen nautittiin usein vasta aamupäivän koittaessa. Mihinkäs sitä kiire olisi ollutkaan.


Viron reissun tuliaisina tuotiin mm. Kyrö Napuen Giniä, josta mökkinaapureillekin dinnerin alkudrinkit tehtiin. Ei ollut karpaloita, mutta puoliraa'at puolukat toimittivat tehtävän ihan riittävän hyvin.

Nuorimmaisen lapsen ja Alman yhteinen lomahupi oli rannassa olevilla kivillä tasapainoilu. Ei tainnut kumpikaan kuitenkaan veteen tahtomattaan humpsahtaa. Usein jos lapsi tai koira oli kateissa, riitti että paikansi toisen, toinen löytyi aina ihan lähettyviltä. Muruset <3.

Loma oli ihanan pitkä, neljä viikkoa. Arkeen paluu tuntui yhtä aikaa ihan mukavalta ja toisaalta aika raastavalta. Olisi ollut mukavaa jatkaa lomailua mökillä vielä pidempäänkin. Säät alkoivat muuttua kuitenkin vähän syksyisemmiksi ja kotiin ja arkeen paluu rupesi loppulomasta ajatuksena tuntumaan ihan siedettävältä. Alma hiukan protestoi arkeen paluuta, täällä kotona kun ei pääse ihan vapaana pihoilla ja metsissä juoksentelemaan. Tässä erään maanantaiaamun tunnelmia.

Onneksi loman jälkeen oli tiedossa mukava tapahtuma. Vietimme ystävien kanssa rennon viikonlopun festareiden merkeissä. Lapset olivan mummoloissa hyvässä hoidossa ja me aikuiset pääsimme nauttimaan festaritunnelmasta, huippuartisteista (Antti Tuisku <3) ja vip-tason ruuista. Ruuat tosin tehtiin ihan itse, mutta siksipä ne niin vippiä olivatkin. :D

Vettä satoi, mutta asenne ratkaisi.

 

Ihana loma. Ihana kesä.

Toivottavasti teidänkin kesä on sujunut mukavissa merkeissä.
Rentouttavaa viikonloppua!

-Liina

(Lomalla en paljon kameraa esiin jaksanut kaivaa. Suurin osa kuvista puhelimella otettuja. Mutta mitäpä tuosta, olennainen käy niistäkin ilmi. :))

Ps. Voit seurata blogiani myös Facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa

YKSITYISKOHTIA KEITTIÖSSÄ

Tykkään pitää keittiön tasoilla kaikenlaista tarpeellista (tai vähemmän tarpeellista mutta riittävän kaunista). Ongelmana on se että tasoille tuntuu kertyvän vähän liikaakin kaikenlaista sälää ja lopputulos on usein enemmänkin sekainen ja sotkuinen kuin kotoisan tyylikäs. Jokunen aika sitten raivailin tasoja ja järkkälin tarpeellisia juttuja uudelleen.

Kahviin liittyvät jutut on koottu tammisellen (Annon) tarjottimelle. Espressoa tulee nykyään harmillisen harvoin keitettyä. Olen vähän laiska putsaamaan tuota pannua, vaikka siinä ei kovin montaa osaa olekaan. Nicolas Vahén makusiirappi (Caramel) on suuri suosikkini. Uusi pitäisikin pian hankkia, nykyisessä on enää pieni tippa pohjalla jäljellä. Vastaava vaniljasiirappi sen sijaan oli pettymys. Makua siinä ei ollut juuri lainkaan ja tuntui kuin kahviin olisi kaatanut vain nestemäistä sokeria. Mutta makuasioita nämäkin, itse tykkään enemmän voimakkaan selkeistä mauista.

Arjen tärkeitä juttuja keittiössä ovat tietenkin puiset kauhat ja lastat. Niitä on hyvä säilyttää lieden läheisyydessä ja Sinnerligin kannu sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. Kannu on tukeva ja riittävän painava, eikä ole pelkoa että se kaatuisi.

Mausteet pysyvät jämpteissä riveissä Granitin betonisella alustalla. Alusta on siitäkin näppärä, että pippurimyllystä varisevat pippurimuruset jäävät tuohon alustalle eikä tasoa tarvitse jatkuvasti olla pyyhkimässä sen takia.

Myös puiset leikkuulaudat toimivat keittiön somisteina. Keittiömme on tosi kylmä sävyiltään; harmaata, valkoista ja mustaa. Mielestäni kokonaisuus on paljon kotoisampi ja lämpimämpi kun tasoilla on puisia tai esim. terrakottaisia yksityiskohtia, kuten tuo rosmaariinipuskan ruukku.

***

Viime aikona en juuri ole kotiin muutoksia tehnyt. Haaveilen edelleen uudesta olohuoneen matosta (Beni Ouarain <3), mutta ennen lomaa erittäin koiranpissalta haisevaa mattoa viedessäni pesulaan, tuo haave kyllä haihtui ihan taivaan tuuliin. :D

Adean tummanharmaa Camp -sohvamme vaatisi myös uusia päällisiä. Aurinko on haalistanut päälliset tosi ärsyttävän värisiksi ja ovatpa ne ottaneet muutamat osumat mm. jäätelöstä ja muustakin syötävästä jota sohvalla on (sääntöjen vastaisesti) syöty. Tällä hetkellä nuo sisustusjutut ovat kyllä vain haaveita, käytännössä niitä ei varmasti ihan vähään aikaan toteuteta. Eipä silti, haaveilu ja suunnittelu on ihan kivaa ja ilmaistakin, kunhan niitä ei käytäntöön lähde viemään.

Tällä hetkellä kuitenkin haaveilen kaikista eniten sateen loppumisesta ja aurinkoisista kesäpäivistä. Vaikka tätä tauotonta sadetta ei ole vielä kolmea päivää pidempään jatkunutkaan, alkaisi kuitenkin jo riittää. Lapset eivät viihdy ulkona ja omakin ulkoilu on ollut vain juoksulenkkejä. Vierumäen jälkeen olen jo pari lenkkiä juossut ja tänään testasin Antin Tallin yhteislenkin. Reipas kymppi juostiin märässä metsässä pääasiassa polkuja ja pururataa pitkin. Minä vähän hölmönä tietysti roikun nopeimman ryhmän hännillä, vaikka parempi olisi ollut tyytyä enemmän palauttavaan tahtiin ja mukavan rentoon juoksuvauhtiin keskivauhdin ryhmässä. 

Mikään ei voita siltikään reippaan lenkin jälkeistä olotilaa, olipa vauhti ollut minkälainen tahansa.

Mukavaa torstaita!

-Liina

VIERUMÄKI TRAIL 2016

Juoksin elämäni ensimmäisen juoksun lappu rinnassa vuosi sitten Vierumäellä. Tuolloin järjestettiin ensimmäinen Vierumäki trail marathon. Itse en todellakaan täyspitkälle matkalle lähtenyt, 15 kilometriäkin metsässä polkuja pitkin juosten tuntui todella kovalle urakalle. Siitäpä kuitenkin ihan hienosti selvittiin ja juoksukipinä on yhä edelleenkin pysynyt yllä ja päätin että myös tänä vuonna Vierumäellä juoksisin. Talven aikana sairastelin aika paljon (söin kaksi antibioottikuuria ja olin ainakin neljä kertaa flunssassa, joista yksi oli todella rankka tauti 39 asteen kuumeineen) joten kunto ei tänä keväänä kovinkaan kummoinen ollut. Loppukevät ja alkukesä sujuivat kuitenkin ilman kummempia sairasteluja, joten fiilis Vierumäelle tänä vuonna lähtiessä oli ihan kohtuullinen. Keskimäärin juoksukertoja mahtui viikkoon 2-3 ja vakiopituus taisi olla noin kahdeksan kilometriä. Kevään aikana juoksin yhden ainoan pitkän lenkin, joka ei sekään ollut kuin 17 km. Melko kevyin harjoituskilometrein siis tänäkin vuonna startattiin.

Alla oleva kuva on otettu jo maaliin tulon jälkeen. Ei me ihan sipanneilta siskon kanssa näytetä, eihän? Siskon kanssa juostiin reilu 10 kilometriä samaa matkaa, mutta kympin jälkeen siskon vauhti oli minulle liikaa. Lopputuloksissa taisin hänelle parisen minuuttia hävitä, mikä tietysti kirvelee edelleen, mutta tässä elämänvaiheessa, näillä elämäntavoilla (liikaa herkkuja, liian vähän unta treeniä ja stressiä vähän yhden jos toisenkin asian suhteen) en voi itseäni häviöstä hirveästi moittia.

Sää oli melko vaativa, kosteaa ja lämpötila hipoi hellelukemia. Vaikka matka ei ollutkaan kuin 16 kilometriä, sai olla tarkkana nesteytyksen kanssa. Minä juoksin Camelbakin juomareppu selässäni.  Pitemmillä matkoilla tuo reppu on kyllä ihan ehdoton. Taskuihin saa hyvin mahtumaan esim. puhelimen ja tarvittavat lisäenergiat eikä reppu haittaa juoksua ollenkaan vaan istuu tosi napakasti ja mukavasti selässä. Juoksun aikana otin kolme energiageeliä ja join vajaan litran vettä. Luulen että tuo nestemäärä oli vähän turhan vähäinen, mutta onneksi matka ei ollut tuon pitempi eikä mitään pahempaa uupumusta ehtinyt tulla.

Jossakin vaiheessa juoksua (olisiko ollut reilun 10 kilometrin jälkeen?) huomasin että sormet ovat ihan nakeiksi turvonneet. Niitä ihan pakotti ja välillä olikin juostava kädet ylhäällä että pakotus vähän helpottaisi. Johtui varmaankin pääosin tuosta kuumasta ilmasta.

Muistelin että reitti olisi ollut helpompi, näköjään aika kultaa muistot. Erityisesti viimeisten kilometrien aikana juostu pätkä, joka ei ollut polkua nähnytkään, oli erityisen raskas. Maasto oli tasaista, mutta juostava alusta sammaleista varvikkoa, joka oli rankkaa juosta. Välillä oli ihan pakko kävellä hetki, mikä tietysti itseä aika paljon ärsytti.

Keskisyke reitillä oli 178 ja maksimisyke 196. Tuntui todellakin siltä ettei kovin paljon kovempaan aikaan olisi tuolla reitillä, säällä ja tällä kunnolla ollut mahdollisuuksia. Tyytyväinen olin kun jaksoin vielä pienen loppukirinkin ottaa, eli voimia oli jäänyt jäljelle enkä ollut ihan näännyksiin itseäni ajanut. Tällaisessa juoksussa, jossa kisaa vain itseään vastaan, ei ehkä järkevää olisikaan aivan äärirajoilla juosta.

Virallinen aika oli 1.52,10. Viime vuonna saman reitin huomattavasti helpommissa olosuhteissa juoksin aikaan 1.52,37. Eipä siis vuodessa tullut kovin kummoista kehitystä, mutta toisaalta harjoitteluni on niin yksipuoleista, ettei sellaisella juuri ole mahdollisuutta kehittyäkään. Loman aikana yritän juosta hiukan monipuolisemmin, välillä vetoja, mäkitreeniä ja ehkäpä pari pitempääkin lenkkiä. Seuraava suunniteltu juoksukoitos on Jyväskylässä juostava Finlandia Marathon, jossa tavoitteena on juosta puolimaraton. Viime syksynä homma ei onnistunut, olin flunssassa ja jalat olivat kesän juoksuista niin kipeät, että olin useamman viikon totaalisessa juoksukiellossa. Yhtään katujuoksua en ole koskaan juossutkaan, joten sikäli odotan tuota kyllä innolla.

 Lauantain juoksun jälkeen pidin pari totaalista vapaapäivää. Olo oli kyllä tosi hyvä eivätkä jalat kipeytyneet juuri lainkaan. Se oli sentään edistystä viime vuoteen, sillä silloin juoksua seuraava päivä oli kyllä melko tahmean ja jäykän tuntuinen. Uskon että nuo pari lepopäivää tulivat kuitenkin tarpeeseen ja tänään käytiinkin mieheni kanssa yhdessä juoksemassa tuttu lenkki, kilometrillä lyhyempänä totuttua tosin. Sää oli tihkusateinen ja mukavan viileä ja juoksu kulki yllättävän kevyesti.

Parhaita juoksuharrastusta tukevia hankintoja ovat ehdottomasti olleet Salomonin maastojuoksukengät. Niillä on jo niin monta kilometriä takana, että kohta on ehkä aika harkita uusia. Koko on minulle ehkä puoli numeroa turhan iso, jonka takia pitkillä matkoilla kengät hiertävät aavistuksen. Peruslenkit näillä kuitenkin vielä juoksee hyvinkin, joten uusien hankinta saa vielä odottaa. Nämä löytyivät nettikaupan alesta neljälläkympillä, kelpo investointi mielestäni!

Toinen todella hyvä hankinta on ollut gps-kello, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Suunnon Ambit 3 Run -gps-kellolla on jo pitkälti yli 30 treeniä juostu ja ratsastettu. Kello toi ihan uutta motivaatiota ja virtaa juoksemiseen!

Hyvillä mielillä voi viime viikonlopun jälkeen kesälomaa aloitella. Löytyykö teistä lukijoista innokkaita juoksuharrastajia ja oletteko juoksutapahtumissa käyneet? Kuulisin mielelläni hyviä treenivinkkejä tai suosituksia erityisen kivoista juoksutapahtumista.

Mukavaa viikkoa!

-Liina